Pikku matkalaisen kotiinpaluu

Tuutti, Tuutikki on nyt kotona, vihdoinkin! Tämä reilaaja oli ilmeisesti asustellut kuusi viikkoa erään naisen takapihalla. Nainen oli laittanut ruokaa takaterassille omalle kissalleen (joka oli lähtenyt myös omille teilleen), ja Tuutti oli sieltä hyvillä mielin syönyt ruoat. Nainen ei ollut varma, olivatko harakat syöneet ruoat, vai kuka kuppeja tyhjensi, mutta aina hän vain laittoi lisää ruokaa...ainakin se jollekin kelpasi. Sitten hän alkoi nähdä kävijän, joka tyytyväisenä nukkui ruoan jälkeen pehmustetuilla penkeillä. Kun kaupan seinällä olleesta ilmoituksesta selvisi, että kissa on Tuutti, hän ilmoitti asiasta. Loukulla Tuutti saatiin takaisin jo samana iltana. Sitä helpotuksen tunnetta, iloa ja riemua!

Menin seuraavana päivänä hakemaan karkulaisen. Eikä mennyt kauaa, kun se tyytyväisenä kehräsi sylissä ja kiehnäsi ja kyöhnäsi ja pörisi eikä tiennyt miten päin olisi. Saipa jopa vielä mahan täyteen muikkuja.
Mymmelin kanssa ei ihan heti oltu niin tuttavallisia ja tilanne näytti samalta, kuin ensimmäisenä päivänä Tuutin tullessa meille - tuijotuskilpailua ja pientä sihahtelua ja murinaa.

Löytöeläinkodista meille tullessaan Tuutilla oli opettelua monessa asiassa. Sehän oli silloin täysin villikissa. Kaikelle piti murista ihan vaikka varuilta. Ajateltiin jo, että nyt voi olla sama tilanne. Eihän sitä tiennyt, miten tuo aika muuttaa kissaa. Onneksi Tuutti on kuitenkin täysin oma itsensä ja Mymmelin kanssakin alkaa sujua taas.

Myms onkin selvästi kaivannut leikkikaveria. Se on vaatinut huomiota ja asiaa on tuntunut olevan vähän väliä. No nyt saa taas painia ja juosta niin paljon kuin jaksaa!

Paluu kesälaitumilta

Jo seuraavana päivänä siitä, kun oltiin palattu kotiin reissusta, lähdettiin etsimään Tuuttia. Nämä kuvat ovat siltä reissulta. Hevosetkin olivat juuri pari päivää sitten palanneet kesälaitumilta, eli serkkuni pelloilta takaisin kotiin. Ne olivat siellä kesän ajan parempaa heinää syömässä.
Heppoja on kaikkiaan neljä ja niiden kuvaaminen aidanraosta voi olla vaikeaa, kun ne ovat niin uteliaita. Aina on jonkun turpa tummentamassa kuvan reunaa. "Nuuh nuuh, mitä sinä teet, kerro kerro, onko minulle herkkuja, onko?!"
Pikku Svadilfari uskaltautuu muiden mukana myös tarkistamaan, liekkö kävijällä jotain herkkuja taskun pohjalla. Olipa se taas kasvanut!
Jaloissa on kuitenkin vielä varsakarvaa.
Eikä häntä vielä ole ihan niin pitkä kuin muilla :D.
Isällä riittää taas muiden hevosmiesten kanssa tekemistä koko syksyksi ja talveksi. Tässä on pyöränkyydissä menossa muutamat kengät suoristettavaksi ennen hevoselle laittoa.

Tukholmasta seilaten kotiin 8.-9.9.

Tukholmaan mentiin yöjunalla. Vaihto oli aamulla Kööpenhaminassa. Saksan ja Tanskan rajalla meiltä kysyttiin passit, jopa kaksi kertaa saman matkan aikana. Tähän mennessä, kuukauden reissulla passeja oltiin kysytty vain kerran Espanjan rajalla ja siinäkin tilanteessa näytti siltä, että sama se mitä lappua vilauttaa. Lippujakaan ei kovin tiuhaan kyllä kyselty koko matkan aikana. Ja Suomessa kun konduktööri kyselee lippuja joka aseman jälkeen...
Gamla Stanin kadut ovat niin viehättävät. Olen aimmin käynyt yhden kerran ja taaskaan en saanut niistä tarpeekseni, kun oltiin vain yksi yö. Tännekin pitää päästä uudestaan. Eihän tuo kaukana ole.


Terminaalin lähellä on tällainen viehättävän näköinen taidekoulu. Ikääkin rakennuksella näytti olevan. Joku maalasi ulkona, auringonpaisteessa.
Laivalla otettiin ilo irti niinkuin asiaan kuuluu. Ja kun tämä oli reissun viimeinen ilta! MAHTAVA reissu oli kaikenkaikkiaan ja voitte vain kuvitella miten pieneltä Suomi ja Kuopio taas tuntuu! Ei kuitenkaan vain huonossa mielessä. Kyllä tuollaisella matkalla välillä jo alkaa tuntua se kaikki vilinä liialtakin. Kokoajan oltiin menossa, hetkeäkään ei haluttu hukata. Jaloissa tuntui kävely ja pää yritti tallentaa kaikkea näkemäänsä. Junassa sai aina hengähdystauon, mutta myös silloin oli kamerallekin töitä, kaikki kun näyttää niin erilaiselta. Uutta reissuakin alettiin matkalla jo hieman miettiä, itäiseen Eurooppaan tekisi mieli..Mutta jos nyt kuitenkin ensin palautuisi tästä reissusta. :D
Näitä kuvia ja muistoja, uusia kokemuksia ja tuntemuksia saankin nyt pyöritellä ihan mielin määrin. Nimittäin opinnäytetyön aiheena on kuosisuunnittelu ja ideointi joidenkin kuvien pohjalta. Punaisena lankana on kysymykset,mitä minä havainnoin, miten havainto muuttuu kuvaksi ja lopulta miten voin käyttää tätä työtä myös mahdollisesti ohjaustyössä hyödyksi. Lopputuloksena on paljon eri tekniikoin tuotettua kuvamateriaalia ja ideoita uusiin EliNam tuotteisiin. Opin siinä paljon uutta kuvankäsittelystä (jota en ole koneella tehnyt muuten kuin koulun kursseilla), uusia luonnostelutekniikoita ja paljon muuta. Kaiken kaikkiaan työ tuntuu nyt ihanan vapaalta ja kuvat houkuttelevat etsimään niitä ihania yksityiskohtia, asioita, tunnelmia ja tarinoita mitä minä haluan saada myös omiin tuotteisiin.

Amsterdam 4.-7.9.

Ihastuin näihin taloihin! Ne on kuin piparkakkutaloja! Jokainen kallellaan hieman eri suuntaan. Ja nuo katot varsinkin on ihanat ihanat. Asuminen tuollaisessa on niin erilaista kuin mihin me on täällä totuttu. Kaikki ei olekaan samassa tasossa, vaan esimerkiksi keittiö saattaa olla yhdessä kerroksessa, olohuone toisessa, makuuhuone ja peseytymistilat kolmannessa. Ei sovi huonokuntoiselle tuollaisessa asuminen.

Toinen vaihtoehto on sitten tietenkin asua joessa, kirjaimellisesti. Asuuko ihmiset näissä läpi vuoden?
Boom!
Mihinköhän kaikki nämä ilmapallot olivat menossa? Tyttö huuteli jotain viereisen talon yläkertaan.. Tämän kuvan ympärille voisi kehitellä vaikka minkälaisen tarinan.
Kirjakauppahan se siinä ja myyjä järjestelemässä kirjoja. Etsittiin englanninkielistä matkalukemista, ei ollut mitään mielenkiintoista.
Amsterdam on täynnä kissoja. Kissoja on kaduilla ja ravintoloissa. Tämä kissa asui tässä ravintolassa, jossa käytiin syömässä. Siellä oli myös toinen kissa. Ne juoksivat pöytien alla etsimässä pudonneita ruokia. Tämä pikkuinen otti myös torkut seinällä olevalla tasanteella sillä aikaa, kun me syötiin. Lähtiessä se tuli ovelle seuraamaan kadun tapahtumia ja halusi vielä leikkiä vähän. Joku nainen huomasi leikit ja halusi ottaa minusta ja kissasta kuvan kun näytettiin niin söpöiltä "Uuuu, you look so cute together!". Hän oli USA:sta ja tekemässä juttua Amsterdamin eläimistä johonkin lehteen. En ehtinyt kysyä mihin lehteen..jos näet jutun, kerro toki!
Amsterdam on myös täynnä pyöriä. Jos jonkinlaisen tavaran kuljetusta varten.
Niissä näki monenlaista kuljetuskoria ja monenlaista kyydissä olijaa.

Tässä juustolähetys viereiseen kauppaan.
Jep, it´s bicyclerepairman!

Cerbère ja Pariisi 30.8.-4.9.

Pariisiin saavuttiin tähtitaivaan alla, rannalla Cerbèressä nukutun yön jälkeen. Barcelonasta ei ollut mahdollista varata suoraan lippua Pariisiin, joten ainut vaihtoehto oli tulla Cerbèreen ja yrittää sieltä jatkoyhteyttä. Tottakai se ainut juna oli täynnä! Kello oli siinä vaiheessa jo lähempänä yhdeksää ja aamulla seuraava juna Perpignaniin, suuremmalle asemalle lähtisi jo 5.40, mitäpä siinä hostellia etsimään enää..Seurana Cerbèressä meillä oli kaksi brasilialaista, vasta reilauksen aloittanutta. Tunnettiin itsemme oikein konkareiksi, kun meidän seuralaiset eivät oikein ymmärtäneet tilannetta, ettei sinne Pariisiin nyt vaan pääse..ja ilman meitä en oikein usko että he olisivat päässeet sinne vielä seuraavanakaan päivänä. Perpignanissa nimittäin Hän puhui meidät täyteen junaan ja matka Pariisiin sujui ilman paikkoja, ravintolavaunussa.
...Ja vihdoin oltiin perillä marenkikaupungissa! Näitä jättimarenkeja ei voinut vastustaa mutta ei myöskään syödä kuin puolikkaan neljän päivän aikana, sen verran makeaa se oli :P

Laboratorio..eikun suklaapuoti!
Pariisi olikin ensimmäinen paikka reissun aikana missä satoi vettä. Tuntuipa oudolta taas laittaakin niin paljon vaatetta päälle..
Eiffeli näyttää mielestäni parhaalta pimeällä, joka tasatunnin välein, kun siinä olevat tuhannet valot vilkkuvat 5 minuutin ajan. Samalla vilkkuivat meidän turistien kamerat.
Tornin ympärillä on myös muuta viihdykettä. Crepesit, eli lettu minkä sisällä on haluttu täyte, maistuivat myös meille, on nom.

Notre Damen sisätiloissa on käytetty minua viehättäviä värejä!
Tällä miehellä riitti kavereita Notre Damen aukiolla. Ei siihen muuta tarvinnut kuin pienen palan leipää.
Louvressa vietettiin yksi päivä.

Barcelona 27.-30.8.

Festa Major de Grazia oli loppusuoralla. Reittiä suunnitellessahan meidän oli jossain vaiheessa tarkoitus tulla aluksi Barcelonaan juuri tämän juhlan takia, mutta järkevämpää oli kiertää toista kautta, että saadaan kaikki halutut kohteet matkalla käytyä. Jotain oli kuitenkin vielä jäljellä, ja tällaisiin karkeloihin haluan kyllä vielä tulla! Jokainen katu on koristeltu yhteistyöllä asukkaiden kesken, ja katujen koristeluista kilpaillaan. Kadut suljetaan autovapaiksi ja kaduille pystytetään biljardipöytiä, esiintymislavoja, pöytiä ja tuoleja. Tunnelma on varmasti ollut katossa tai ainakin niissä koristeissa ja naapureihin on päässyt tutustumaan rennosti.


Seurasin eräänä aamuna naapurissa tapahtuvia aamutoimia hostellin parvekkeelta. Aluksi parvekkeella istui nuori poika tupakoimassa. Seuraavaksi siihen istahti vanhempi mies suuren kahvikupin kanssa. Viimeisenä oli tämän naisen vuoro, leipää ja kahvia. Liekkö joka aamu samat vuorot :).
Hostelli oli vanhassa kaupungissa, keskiajalla rakennetussa talossa, mahtava sijainti. Huoneisto oli muutettu hostelliksi. Viihtyisää ja rauhallista, vain kolme huonetta. Lattiat olivat mutkilla, portaat vuosien saatossa kuluneet.
Park Güel on ihana, ihana, ihana. Houkuttelee mosaiikkitöiden pariin!


La Rambla bulevardilla riittää katutaiteilijoita.
Rannan tuntumassa on tunnelmaa.
Siellä päästiin taas välillä rauhoittumaan ja uimaan tai sanoisinko kellumaan ja vyörymään mielettömissä aalloissa! Jonkin aikaa pähkäilin uskallanko edes mennä veteen, niin hurjat ne aallot olivat. Huomasin, että aikuiset miehetkin epäröivät.. Kyllä mahanpohjassa tuntui, ääni käheytyi kiljumisesta! :D
Suklaamuseo jätettiin viimeiselle aamupäivälle, hostellista uloskirjautumisen jälkeen. Museossa vaan ei valitettavasti ollut mahdollisuutta säilyttää rinkkoja kiertelyn ajaksi, joten tyydyttiin sitten ostamaan pelkkiä maistiaisia. Ja kyllä ne maistuivat! Nuo appelsiinisuklaat oli mielettömiä ja elina sanoi Nam.