The suunnitelma

The reittisuunnitelma reilireissua varten alkaa olla selvä. Kätevänä apuna on ollut tämä kirja, jota ehdottomasti suosittelen reilaamaan lähtijälle. Siinä on ajankohtaiset junareitit ja -aikataulut. Kirjoittaja Thomas Cook. Tämän avulla hahmottaa todella hyvin välimatkojen pituudet ja parhaat reitit.
Matkaan lähdetään 12.8.2009. Juna starttaa Kuopiosta joskus aamuneljän hujakoilla. Tampereen asemalla hypätään linja-autoon, joka kyyditsee meidät Ryanairin lentokentälle.
Saksassa Bremenissä ollaankin sitten jo 11 aikaan aamusella. Ja ajatelkaa, liput Bremeniin maksoivat kaikkine matkatavarakustannuksineen 16 euroa per naama. Siis 16 euroa, luit oikein. 6 euroa lento + 10 euroa matkatavaroista. Kannatti vilkasta Ryanairin hintoja! Sopivasti sattui olemaan tämmöiset supertarjoukset. Lentämällä säästetään itse reilaamiseen muutama päivä ja rahaakin säästyy näillä hinnoilla.
Saksassa reitti kulkee Frankfurtin kautta etelään päin. Saksassa yövytäänkin jossain. Ei tarkempaa suunnitelmaa. Katsotaan miten raskas alkumatka on.. Yöt reissulla vietetään hostelleissa. Tätä varten meillä on hostellikortit, jotka joissain hostelleissa ovat ilmeisesti pakolliset jopa.
Saksan jälkeen ollaankin Sveitsissä, serpentiiniraiteilla. Katsokaa näitä mutkia! Ihanat alppimaisemat odottavat. Eivät tosin tarkempaa katselua saa nyt osakseen, koska kiire on Itaaaaliaaaan!
Italiassa tarkastetaan ainakin muodin mekka, Venetsiassa ja Firenzessä käydään päiväretkellä. Roomassa sitten olisi tarkoitus viettää useampi päivä ja tutustua varsinkin Vatikaanin alueeseen ja museoihin. Ja juna kulkee taas..rannikkoa pitkin kohti Ranskaa.
Ihana rannikkoreitti jatkuu. Mielihalujen mukaan pysähdytään esimerkiksi Marseillessa tai Nizzassa. Perpignan-reittiä tuolla vasemmassa reunassa on kehuttu kauneimmaksi junareitiksi, siksipä jatketaankin rannikkoreittiä sitä kautta Barcelonaan. Barcelonassa ihaillaan Gaudin kädenjälkeä. Sen enempää ei Espanjaan tutustuta tällä reissulla.
Sitten kutsuu jo Pariisi! Ranskan läpi matkatessa tutustutaan johonkin pienempään paikkaan myös. Pariisissa odottaa Louvre tietenkin. Sinne pitäisi päästä alan opiskelijoiden ilmaiseksi, mahtavaa!
Sitten tutumpiin maisemiin. Tanskan kautta Ruotsiin. Ja Tukholmasta laivalla seilaten takaisin Suomeen.
Takaisin tullaan reppu täynnä muistoja, kokemuksia ja ihania hetkiä. That's the plan. Mymmeli tässä tarkastaa uutta rinkkaa. Eilen käytiin ostamassa omat uudet alennusmynneistä. Myyjä ja nettikeskustelut kehuivat nämä Deuterit maasta taivaaseen. Ja on niillä elinikäinen, eli kymmenen vuoden takuu. Ehkä tätä jaksaa kantaa kuukauden verran selässään. :D Ja tämän reissun jälkeen vielä muilla reissuilla.

Kesä pakkasessa

Piisami oli herkutellut simpukoilla. Rannassa oli iso kasa simpukan kuoria. Olisipa ollut kiva nähdä sekin veijari.

Kasvimaan vieressä on hyvät mullat matojen mönkiä. Muutama mönkijäinen päätyi kalojen syötiksi. Kalaa ei tullut pakastettavaksi asti, vaan kissat herkuttelivat jo tämän kerran saaliit.

Kesällä ruokapöydässäkin näyttää erilaiselta.

Mustikoita saatiin yhteensä sankollinen. Puoli sankollista mahtui meille pakastimeen. Saatiin nimittäin viime viikolla pieni pakastin (kun tässä asunnossa ei ollut semmoista ollenkaan..), ilo ja onni! Sieltä saa sitten talvella maistella kesän makuja.

Kätevä tämä roskien puhdistaja. Nuo muoviosat laitetaan kiinni imuriin. Senkun kaataa marjat putkesta..

..niin ne valuvat puhdistettuina toisesta päästä sankkoon!
Tämä kyllä innostaa suuremmankin saaliin keruuseen (jos vain on isompi pakastin kuin meillä).

Käytiin myös hakemassa laatikollinen mantsikoita pakkaseen.
Ne mitä ahminnan jälkeen jäi jäljelle :D.

Huomenna saadaan kerätä puutarhavadelmat, museolta saan lisää raparperia, jostain pensaasta varmaan myös viinimarjoja, ja reissun jälkeen on vuorossa puolukat ja sienet.
Sitten on Kesä purkissa ja pakkasessa. Nam.

p.s. ja kaikesta tästä saamme kiittää Hänen mummua ja pappaa, joiden mökillä ollaan nyt käyty pari kertaa. Ihanaa päästä pois kaupungista välillä, varsinkin kesällä! Kesä on niin erilainen siellä maalla, mukavampi. Ja itsellä kun ei enää ole omia mummuja eikä pappoja, niin onneksi on tällaisia vara-mummuja ja vara-pappoja. :D

Vesihiisi suhisi hississä

Hiisi kurkisti veneen alta. Sain siitä kuvan.

Aurinko paistoi makeasti.

Sininen oli taivas, siniset myös järvensä sen.

Vauhti veneessä oli mahanpohjaa kutkuttava.
Ilma poskilla ihanan lempeä ja vilpoisa.
Kyytiläisillä tuulitukat.

Verkkomerkki odotti laittajaansa.

Verkosta löytyi lahnan parkki kissoille.

Kalamiehen korupakki houkutteli uuteen harrastukseen.

Diamonds are a girls best friend!

Illalla narrattiin kaloja veneestä ja laiturilta.

Järvessäkin kukkii.

Olen koukussa.

Vinkkelistä

Asiat näyttävät vähän erilaisilta riippuen siitä, mistä vinkkelistä niitä katsoo. Minulla oli lapsena vinkkelit kylläkin jalassa. Ne huopakengät nimittäin. Minulla oli punaiset, veljellä siniset. Ne oli kivat, varsinkin jos oli liukas luminen maa, niillä pääsi liukumaan pitkälle.

Otetaan esimerkiksi the kesätyö. Minulla on huippu kesätyö.

Töissä.
Asiakas astuu sisään ja huudahtaa: täällähän on kutoja kotona!
Minä vastaan: kyllä vaan, täällä ollaan kehruupuuhissa. Onkos se langan kehruu tuttua?
A: sinäkö ihan oikeesti ossaat keträtä? Kovin on nuor keträäjä.
M: Kyllä joo. Tässä on tekeillä villalankaa suomenlampaan villasta.

Sitten kehrätään ja asiakas ihmettelee rukin toimintoja, kysyy samat kysymykset kuin se edellinenkin kävijä. Kertoo ehkä omia tarinoitaan, miten itse/ äiti/ mummo kehräsi.

Lopuksi asiakas huudahtaa: ja ikkunalla pelakuut niinku ennen vanhaan! Muistelee siinä vielä jotain lapsuudestaan tai muuten ihastelee kodikasta tupaa. Lähtee. Sisään on astellut sinä aikana jo uusia asiakkaita, jotka on otettu mukaan kehruuta seuraamaan. Hetken päästä ovelta kuuluu: täällähän on kutoja kotona!...


_Ja tämä toistuu päivässä useita kertoja. Poikkeuksena lapsiperheet ja turistit. Lapsille kerron prinsessa Ruususesta rukin toimintojen lisäksi ja kehruu sujuu myös englanniksi. Kävijöitä on 50-100 kävijää päivässä. Onhan se mukavaa joo, mutta pidemmän päälle tuntuu sekin työltä. Oli tekeminen kuinka mukavaa tahansa, niin kun sitä tekee 7 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa, alkaa pikkuhiljaa pelakuut näyttämään puurolta, niinkuin ylempänä kuvassa. _

Töitä on _vielä_ jäljellä 12 päivää, sitten lähdetään reissuun! Tai siis toisesta vinkkelistä: _Enää_ jäljellä 12 päivää, jabadabaduu!

Nappiongelmakin ratkesi. Hän oli pessyt pyykkiä. Mutta näin tuon heti siitä mukavammasta vinkkelistä. Asia vain nauratti. Onneksi en ehtinyt nappikauppaan! Siinähän on aika mukava pinta. Mitä siitä tekisin? Onko ideoita?

Äsken tein raparperisimaa, vähän eri ohjeella kuin himalainen. Kerron lisää myöhemmin.

Siili menee lypsylle

Siili menee lypsylle kannu kaulassansa,
perässänsä lypsylle juoksee koko kansa.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
kaulassansa kannut toiset oksan yli loikkii.

Siili menee lypsylle polkuansa pitkin,
perässänsä lypsylle juoksee vekkulitkin.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
mielessänsä tuumat moiset juoksevat tien poikki.

Siili menee lypsylle Maija maidon antaa.
Siili kannu kaulassaan maidon kotiin kantaa.
Siilin lapset piiperoiset,
paaperoiset, palleroiset
täyteen massut pulleroiset maitoa nyt ahmii.

Museolla asustaa viisi pientä piiperoista paaperoista ja niiden emo on myös jossain, ei vain ole näkynyt. Sekin varmasti yöllä vaeltaa pihalla. Yläkuvasta voitte päätellä niiden koon,
ruoho ei ole pitkää...

Ne eivät pelkää ihmisiä ollenkaan, mutta liian lähelle ei kannata sormiaan työntää..muutamaa liian uteliasta kävijää ne ovat jo sormesta näykänneet.

Ja mikäs tuolla pensaan alla on...katsotaampas lähempää..

Pieni väsynyt piiperoinen paaperoinen se siellä tuhisee.

Kirppisflaxi, mäihä, tuuri.

Kun käy kirpparilla, ei kannata toivoa löytävänsä mitään, koska silloin juuri löytää. Vaikka mitä. Niin se on aina. Jos menen oikein kassien kanssa, suurin toivein, lähden sieltä tyhjin käsin. Mutta kun menen vain ajankuluksi, muuten vaan pyörähtämään, mukaan lähtee aarre jos toinen.

Tai ainakin muutama H&M:n riepu. Hankin suurimman osan vaatteistani kirpparilta, mutta suurin osa niistä on kuitenkin henkkamaukkaa. Niitä liikkuu Paljon, mikä kertoo varmaan jotain vaatteiden lyhyestä elinkaaresta..eräskin paita näytti olevan vielä liikkeessä myynnissä , vaikka juuri saman ostin kirpparilta! ...mutta hyvä minulle, paljon paremmalla omallatunnolla ostan sen kirpparilta kuin liikkestä. Eikä haittaa jos se on So last season.

Mutta niistä aarteista: jotain muuta siis kuin henkkamaukkaa. Tämä Vuokon pyjama/ oloasu/aikuisten potkupuku on uusi lemppari kotiasu! Voiko olla rennompaa kotikolttua? Maksoi 1.50 egeä. Yritin löytää jonkun mainoskuvan, kun heti tuli mielikuva mainoksesta, missä koko perhe on puettu eriväriseen asuun :D. Ei löytynyt.

Sitten tämä huivi. Tarvitseeko tätä sen kummemmin analysoida, kuvat kertokoon sen ihanuudesta. 1 euro oli hintalapussa.

Tämä neule on mitä luultavimmin käsin neulottu, ei siinä ainakaan mitään lappuja ole, ja saumoissa pilkottaa muutama langanpää. Lanka on jotain sekoitetta, toivottavasti tämä ei nyppyynny ihan heti. Ihana se on päällä, ja juuri sopiva. Maksoi 3 euroa. MUTTA, miksi siinä ei ole nappeja edessä? Laitan siihen napit, jotkut isot ja näyttävät. En vain tiedä kummat olisi paremmat, värikkäät muoviset napit, ehkä kaikki jopa erivärisenä vai puiset pyöreät? Kummat Sinä laittaisit?

Kesäkasoja

Kaikenlaisia Kasoja Kertyy Kesällä...
Kuten Kasoittain Kirjoja,
Kissaakin Korkeampia,

Kaikenlaisia Katsottuja Kuvia,

Keskeneräisiä Käsitöitä,

Korttelimuseolla Kehrättyjä.