Asiat näyttävät vähän erilaisilta riippuen siitä, mistä vinkkelistä niitä katsoo. Minulla oli lapsena vinkkelit kylläkin jalassa. Ne huopakengät nimittäin. Minulla oli punaiset, veljellä siniset. Ne oli kivat, varsinkin jos oli liukas luminen maa, niillä pääsi liukumaan pitkälle.
Otetaan esimerkiksi the kesätyö. Minulla on huippu kesätyö.
Töissä.
Asiakas astuu sisään ja huudahtaa: täällähän on kutoja kotona!
Minä vastaan: kyllä vaan, täällä ollaan kehruupuuhissa. Onkos se langan kehruu tuttua?
A: sinäkö ihan oikeesti ossaat keträtä? Kovin on nuor keträäjä.
M: Kyllä joo. Tässä on tekeillä villalankaa suomenlampaan villasta.
Sitten kehrätään ja asiakas ihmettelee rukin toimintoja, kysyy samat kysymykset kuin se edellinenkin kävijä. Kertoo ehkä omia tarinoitaan, miten itse/ äiti/ mummo kehräsi.
Lopuksi asiakas huudahtaa: ja ikkunalla pelakuut niinku ennen vanhaan! Muistelee siinä vielä jotain lapsuudestaan tai muuten ihastelee kodikasta tupaa. Lähtee. Sisään on astellut sinä aikana jo uusia asiakkaita, jotka on otettu mukaan kehruuta seuraamaan. Hetken päästä ovelta kuuluu: täällähän on kutoja kotona!...
_Ja tämä toistuu päivässä useita kertoja. Poikkeuksena lapsiperheet ja turistit. Lapsille kerron prinsessa Ruususesta rukin toimintojen lisäksi ja kehruu sujuu myös englanniksi. Kävijöitä on 50-100 kävijää päivässä. Onhan se mukavaa joo, mutta pidemmän päälle tuntuu sekin työltä. Oli tekeminen kuinka mukavaa tahansa, niin kun sitä tekee 7 tuntia päivässä, 5 päivää viikossa, alkaa pikkuhiljaa pelakuut näyttämään puurolta, niinkuin ylempänä kuvassa. _
Töitä on _vielä_ jäljellä 12 päivää, sitten lähdetään reissuun! Tai siis toisesta vinkkelistä: _Enää_ jäljellä 12 päivää, jabadabaduu!
Nappiongelmakin ratkesi. Hän oli pessyt pyykkiä. Mutta näin tuon heti siitä mukavammasta vinkkelistä. Asia vain nauratti. Onneksi en ehtinyt nappikauppaan! Siinähän on aika mukava pinta. Mitä siitä tekisin? Onko ideoita?
3 kommenttia:
Tämäpä sai mut hymyilemään, hyvä vinkkeli-ajatelma! Totta turiset tuosta työhön puutumisesta, vaikka mikä unelmaduuni olisi. Voi, melkein jo odotan puolestasi matkaan lähtöä!! Olen aikoinaan reilannut useaankin kertaan ja kylläkyllä...kannatti. Se sama Italia oli eka kohde, ja juu, kannatti. Oih. Voih!
Ja voi suloisuutta, tuo villatakkinen on nyt oikeastaan vieläkin parempi!! Ja rakkaudella pesty ;). Ja sit mä kans tykkään tosta sun raparperikuvasta. Kovasti.
Oi voi pyykkäriä! Ihailtavasti osaat suhtautua kutistuneeseen villatakkiin. Minä olisin suuttunut, ihan varmasti...
Meillä on kyllä omat pyykkikopat. Tosin mies käyttää pelkkää mustaa, ja minä sitä kovin harvoin, niin että laitan mustani miehen koppaan. Mutta minä tiedän, ettei hän koskaan pese yli 40 asteen pyykkejä, ja hän tietää, että ne, joissa on pitsiä, laitetaan pesupussiin, eikä mikään ole mennyt pilalle. :)
Satunkaa: niin, nyt ei malta senkään takia olla enää töissä, kun matkaan pitäisi jo päästä! Villatakkinen ei vain ole enää sopiva minulle, mahtuisi ehkä alle kymmenvuotiaalle :D.
Ilona: Ei siinä voinut suuttua, kun toinen oli niin nolona :D. Enkä vielä ehtinyt kiintyä takkiin niiiiiin paljon, kun en kerennyt käyttää sitä kertaakaan :/.
Lähetä kommentti